harri kalha

UN/NARURE: Toinen luontoni 2.-27.3.2022

Taiteilijatapaaminen sunnuntaina 27.3. klo 14-16, tervetuloa!

HARRI KALHA - UN/NATURE: Toinen luontoni 2.-27.3.2022

(in English below)
En ole koskaan ollut mikään luontoihminen. Luonto kirjoitetaan aina niin isolla L:llä. Vaivaudun Sen äärellä, kakistelen ja kompastelen kuin kömpelö kosija. Tunsin pitkään, ettei Luonto laskenut minua omakseen. Minuthan on luotu jäljitelmän jäljitelmäksi – kopioksi ilman originaalia.
Kun näin kauniin puun, mietin kuinka hienosti se mukailee taidetta. Katselin maisemia turvallisen etäisyyden päästä, mieluiten kirjan sivuilta. En uskaltanut haistaa kukkaa, koska pelkäsin väijyvää mehiläistä.
Tässä näyttelyssä teen sinunkaupat luonnon kanssa. Yhdeksi välittäjäksi manaan ympäristötietoisuutta. Aivan niin, ekologiaa: tuota taiteen aiheista kaikkein banaaleinta, koska välttämättömintä. Kriisi, jonka kiellämme ja tiedämme todeksi, on yllättäen tehnyt luonnosta helpommin lähestyttävän. Luontoon ei enää tarvitse samastua, jotta suhtautuisi siihen empaattisesti. Ehkei luonto olekaan toinen; se on tässä ja nyt, kaikessa katoavaisuudessaan.
Ja voimassaan. Luonto on paitsi väkevä ja viisas, myös pureva ironikko. Luontoon voi luottaa myös ja ennen kaikkea siinä, että se voittaa aina kulttuurin luonnottomuudessa.
Luonnon ja epäluonnon leikkauspisteessä viihtyy kollaasi, satunnaisten kohtaamisten taidemuoto. Ikääntyvä paperi kuiskii korvaani: haluan olla tuon toisen paperinpalan kanssa ennen kuin on liian myöhäistä. Tulen autuaaksi vihkiessäni paperit luonnottomaan yhteiseloon. Antaudun samalla tuhon taiteelle: jotain on hajotettava, raa’an kylmäverisesti, jotta syntyisi melkein-uutta. Tämä on minun tapani jatkaa sukua.
Kukkaseen en vieläkään uskalla nokkaani työntää, mutta luontoon minulla on nyt salainen yhteys.
Helmikuussa 2022, Harri Kalha

CV Harri Kalha
FT Harri Kalha on kuvantekijä sekä tutkija ja tietokirjailija. Kalha opiskeli lapsena Kylli Kosken (1906─1997) taidekoulussa. Hän oli Kylli-tädin mielestä liian nuori piirtämään alastonta mallia, joten hän sai paneutua hedelmä-asetelmiin kyökin puolella. Mallina toiminut banaani katosi lopuksi parempiin suihin. Sittemmin nuoren humanistin vapaa-aika kului Helsingin Yliopiston piirustuskoulussa sekä erilaisilla kuvataidekursseilla. Vuosi Académie Roederer -taidekoulussa Pariisissa sinetöi taiteellisen suunnan: keskiöön tuli viiva ja lineaarisuus, joiden ylivalta on sittemmin kulkeutunut kynästä saksiin. Kalha väitteli tohtoriksi taidehistorian alalta vuonna 1997 ja on sen jälkeen profiloitunut tuotteliaana tutkijana ja kirjoittajana. Kuvia syntyi satunnaisesti kirjojen ja artikkelien ohella, ja ne saivat pontta henkilökohtaisista menetyksistä kuten äidin kuolemasta 2005. Sisäinen kuvapaine kävi lopulta niin pakottavaksi, ettei kuvien teko ”siinä sivussa” enää tuntunut oikealta. Tätä nykyä Kalha, joka luonnehtii itseään korkeakoulutetuksi ITE-taiteilijaksi, omistautuu kokonaan kollaasien teolle, keriten kirjoittamaan vain siinä sivussa. Virallinen debyytti toteutui kesällä 2020 Hämeenlinnassa, muun muassa Jukka Korkeilan ja Reima Juhani Hirvosen rinnalla. Galleria Duetossa nähtävä laaja valikoima muodostaa tuotteliaan taiteilijan ensimmäisen yksityisnäyttelyn.

@harri.kalha
harrikalha.webnode.fi
www.linkki: Toombs-haastattelu
www.linkki: Drimartz-haastattelu

HARRI KALHA - UN/NATURE: My Second Nature 2.-27.3.2022
I’ve never been a child of nature. Nature tends to be spelled with such a capital L. Coming into contact with it I feel awkward and tongue-tied, like a clumsy suitor. I suspect Nature wouldn’t even count me as one of its own. After all, wasn’t I deemed an imitation of an imitation – a copy without an original?
Seeing a beautiful tree, I will note how nicely it echoes the fabulations of art. I enjoy picturesque sceneries from a safe distance, preferably on the pages of a book. I dare not smell a flower, fearful of the bee surely lurking within its petals.
This exhibition marks my coming to terms with nature. I give the role of mediator to environmental consciousness. Yes, ecology: that most banal (because most imperative) of artistic topics. The ongoing crisis, which we all deny and acknowledge, has oddly made nature more approachable. We no longer have to feel a sacred unity with nature in order to empathize with it. Perhaps nature isn’t Other, after all; it is here and now, in all its frailty and perishability.
And power. Nature is not just magnificent and wise, it is the most biting of ironists. We can trust nature to always beat culture when it comes to feats of unnaturalness.
At the intersection of nature and un-nature we find collage, that art form of casual hook-ups. I hear the aging paper whispering in my ear: I wish to hang out with that other piece of paper before it’s too late. How blissful it is to consecrate their unnatural union. At the same time, I give into an art of destruction: something needs to be taken apart, demolished in order to create what is almost new. This is my kind of procreation.
I still wouldn’t dare sniff on a rose, but I think I found my secret connection with nature.
February 2022, Harri Kalha

CV

Harri Kalha, Ph.D., is a visual artist as well as a scholar and a non-fiction writer. As a child, Kalha studied in Kylli Koski’s art school. Koski (1906─1997) was a well-known Finnish artist and story book illustrator famous for her weekly children’s TV show. After her retirement she ran a private art school in her home. Kalha attended, but since he was deemed too young to participate in croquis drawing from the flesh, he had to contend himself with still lives in the kitchen. The session usually ended with a snack on one of the models. Kalha later frequented the “drawing school” of the University of Helsinki and participated in various art courses. A year at the Académie Roederer in Paris secured his artistic conviction: his central concern became line and linearity, the exploration of which has since migrated from the pencil to scissors. In 1997, Kalha earned his doctorate in art history and moved on to pursue a prolific career in art scholarship and writing. The recipient of several book awards, Kalha was nominated twice for the Finlandia award in non-fiction literature. He continued to make pictures, especially between book projects, and egged on by personal losses, such as his mother’s death in 2005. Recently, the pressure for visual creation has proved too overwhelming to address “on the side”. Today Kalha, who likes to think of himself as a University-educated folk artist, devotes his time to his chosen medium, collage. Writing occurs occasionally, on the side. His official debut took place in the summer of 2020, alongside esteemed colleagues such as Jukka Korkeila and Reima Juhani Hirvonen. The exhibition at Galleria Duetto is the prolific artist’s first solo show.

@harri.kalha
harrikalha.webnode.fi
www.linkki: Toombs-haastattelu
www.linkki: Drimartz-haastattelu