Puut ovat maapallon pitkäikäisimpiä asukkaita. Elämämme on puista ja kasveista riippuvaista. Ilma, jota hengitämme, on monimutkaisen ja ihmeellisen prosessin tulos.  Puut suojelevat ilmakehää ja elämää maapallolla.

Saaristomänty kasvaa miltei paljaasta kalliosta. Sen juuret tunkeutuvat pienenpieniin halkeamiin ja imevät niistä niukan ravintonsa. Se uhmaa myrskyjä, se vääntyy kasvaessaan, kasvattaa uusia oksia vuosikymmenten ja -satojen aikana. Jokainen mänty on erilainen, persoonallisuus, yksilö.

Oliivipuu on samankaltainen, ikivanha, jopa tuhatvuotinen, jokainen niistäkin yksilö. Oliivitarhoissa, joissa olen kuljeskellut Etelä-Italiassa ei löydy yhtäkään puuta, joka muistuttaisi toista.

Puihin ja metsiin liittyy valtava kulttuurinen ja historiallinen tarusto. Teoksissani puut ja metsät kertovat omasta suhteestani elämän ylläpitäjiin planeetallamme.  Piirtämällä ja kuvaamalla puita tunnen olevani niihin sanattomassa yhteydessä.

Työhuoneessani on suuria puita, joiden alla työskentelen.  Ne puhuvat minulle, ne kasvavat, soitan niille musiikkia, ne kommunikoivat keskenään ja ulottuvat pian kattoon. Kun kävelen niiden alla, niiden oksat pyyhkäisevät päätäni. Olen osa niiden elämää.

Tänä vuonna Tammi julkaisee uutena painoksena vuonna 1970 ilmestyneen sisareni Leena Krohnin ja minun lastenkirjan Vihreä vallankumous. Näyttelyssä on esillä muutamia Vihreän vallankumouksen originaaleja.

Inari Krohn